Yleensä aina vuoden lopussa teen jonkinlaista yhteenvetoa ja kategorisointia vuoden aikana maistetuista viskeistä. Kategoriat vaihtelevat, samoin viskit. Vuoden 2023 viskisestä yhteenvedosta tuli tällainen.
Suurin viskipettymys:
- Ardbeg Heavy Vapours. Odotan Ardbeg Dayn pulloja aina suurella mielenkiinnolla, sillä niiden tyyli vaihtelee ja on kokeileva. Tämän vuoden pullo ei osunut omaan makuhermoon lainkaan, vaan maistui todella nuorelta ja pliisulta. Odotin enemmän ja siksi petyin.
Iloisin viskiyllätys:
- Ardbeg BizarreBQ yllätti tymäkällä savulla ja grillikastikkeen aromeilla iloisesti.
- Glenmorangie 12yo Palo Cortado ilahdutti pyöreällä pähkinäisyydellään ja kermaisella suutuntumalla, jota en makuprofiliilta osannut lainkaan odottaa.
- Kilchoman Fino Batch 2 oli todellinen yllättäjä, sillä ensimmäisen erän Finosta en pitänyt yhtään. Kakkoserässä oli mukavaa makeutta, savun aromeja höysteenä ja kokonaisuus tasapainossa.
- Powers Rye oli uutuus, jota oli pakko päästä maistamaan heti, kun mahdollista, koska kyseessä on ensimmäinen 100% rukiista tislattu irkkuviski. Oiva lisä Powersin hienoon core rangeen. Viski makuprofiliiltaan mausteisen makea ja miedon minttuinen.
- Jura 10yo yllätti, koska sen hedelmäinen kepeys sopi kesään kuin nenä päähän ja core rangen juniorista löytyi pehmeää hedelmäisyyttä sekä runkoa, jota en osannut odottaa.
- Holyrood Arrival on Edinburghin ensimmäisen modernin ajan tislaamon ensimmäinen viski ja sellaisenaan pala viskihistoriaa. Hedelmäistä ja hiukan öljyistä single maltia, joka lupaa hyvää tislaamon tulevaisuudesta.
- Glencadam Reserva PX. Täydellinen sherrypommi ja vieläpä edulliseen hintaan. Tätä pitäisi kotiuttaa pullo.
- Highland Park 25yo. Omnom, mikä trooppisen hedelmäinen makujen sinfonia! Viime vuoden ikimuistoisin viski.
Ilahduttavin viskihetki:
- Ägräs x VYS -viskin yhtäkkinen avautuminen parin maistokerton jälkeen oli upea kokemus! Viskin kerroksisuus ja makumaailman moninaisuus avautui uudella tavalla, kun maistoi tuotetta useamman kerran. Ensimaisto ei vakuuttanut, mutta useamman testauksen jälkeen tämä on yksi mielenkiintoisimmista ja hauskimmista viskeistä, joita olen koskaan maistanut.
- Kyrön core range täydentyi syksyllä Kyrö Peatedin saapumisella markkinoille. Turvesavuinen ruisviski on varsin uniikki ylipäänsä, mutta tuotteen maku on hurmannut minut alusta lähtien. Suosikki-Kyröni heti Oloroso Caskin jälkeen.
- The Macallanin makuprofiilin avautuminen tastingissa, kun keskittyi pohtimaan eri tuotteita ja tislaamon filosofiaa ajan kanssa. Tasting opetti myös sen, kuinka suuri rooli vattauksella on viskin profiilin kannalta. Sama vattaus tynnyreitä, mutta eri suhteessa ja boom, täysin erilainen viski kyseessä, vaikka viskien tynnyrikombinaatio olisikin sama.
- Ensimmäisen oman tynnyriosuuden maistaminen ikinä koskaan Teerenpelillä on myös ollut hetki, jota vaalin. Viskistä ei vuoden jälkeen voi vielä puhua, mutta potentiaalia on.
Vuoden viskilöytö:
- Bimber. Rakkautta ensivisiitillä viime huhtikuussa. Lontoolaisen tislaamon koko tuotanto vakuutti ja Bimberin raakatisle on parasta maistamaani. Joku Bimberin viskissä ja minun makumieltymyksissäni kohtaa, sillä huonoa viskiä en ole heiltä vielä saanut. Yleisprofiili tislaamon viskeissä hedelmäinen ja pehmeän täyteläinen. Ja tynnyripolitiikka priimaa.
Voittajafiilis:
- Springbank 15yo ostaminen omaan hyllyyn tislaamon suositushintaan.
Kiinnostavin tislaamo:
- Teeling, joka pääsi jälleen yllättämään. Olin jo ajatellut, että Teeling on niin tuttu ja turvallinen, että sieltä ei mitään uutta yllättävää löydy, kunnes maistoin brasilialaisessa Amburana-tammessa viimeistellyn 12-vuotiaan Teelingin single maltin. Maku ja nenä puhdasta porkkanakkua. Ja kas, Teeling muuttuikin jälleen todella kiinnostavaksi. 😄
Uniikein viski:
- 31yo bourbontynnyrikypsytetty Pot Still -sample Midletonin tislaamolta. Tämä oli osa Irlantilaisen Whiskyn Ystävien -seuran tastingin kattausta. Nenä ei antanut oikein mitään, mutta maku oli puhdasta keltaista hedelmäsalaattia vaniljakastikkeella. Omnom.
Parasta viskivuodessa:
- Uudet ja vanhat viski-ihmiset elämässä ja viskimatkat. Viski on jaettu ilo ja yksin tästä hommasta katoaisi innostus varsin äkkiä. Jaetut viskihetket ovat niitä parhaita.
Rakkain viskimuisto:
- Vierailu Kyrön tynnyrivarastolla ja Kyrön viskiständillä työskentelely Pori Jazzeilla. Sanat eivät riitä kuvaamaan iloa, jota noissa hetkissä tunsin. Muistot lämmittävät pitkään. Omien tastingien vetäminen oli samaten ikimuistoinen kokemus. Kiitos niiden mahdollistajille!
Tärkein oppimiskokemus:
- Omien ennakkoluulojen voittaminen. Entiset inhokit Bowmore, Highland Park ja The Macallan muuttuivat kiinnostavaksi, kun tislaamojen luonnetta oppi tastingeissa ymmärtämään lisää.
Viskipullopostia 