Tällä viikolla on jälleen aika viskiseikkailla maailmalla, joten on hyvä kurkistaa menneisiin viskimatkoihin uutta reissua odotellessa. Tässä blogipostauksessa kerron tarinoita viikon mittaiselta viskireissulta Irlannissa ja Skotlannissa kesäkuussa 2022.
Olen viimeisen kymmenen vuoden aikana käynyt Brittein saarilla ja Irlannissa viskimatkailemassa laskujeni mukaan ainakin 11 kertaa. Irlannissa neljästi ja Skotlannissa tai Englannissa seitsemän kertaa. Ensi viikolla pakkaan jälleen reppuni ja suuntaan viskeilemään ensin Lontooseen ja siitä Dubliniin viskimessuille. Osa edellisten reissujen kuulumisista on ikävästi jäänyt kirjoittamatta muistiin, joten yritän ottaa vahinkoa takaisin. Tässä tekstissä tunnelmia Irlannin ja Skotlannin viskimatkalta parin vuoden takaa.
Dublin Whiskey Live -viskimessut ja Teelingin tislaamo
Tämänkertainen viskiseikkailu alkoi Irlannista, jonne lensin aikaisin aamulla, jotta ehtisin saman päivän iltapäivällä alkavaan Dublin Whiskey Liveen eli Dublinin viskimessuille maistelemaan irlantilaisen viskikulttuurin uutuuksia. Ensimmäinen pysähdys Irlantiin päästyäni oli luonnollisesti pubi, jossa nautin tuopillisen Guinnessia ja sen jälkeen tein pyhiinvaelluksen hengessä pysähdyksen Jamesonin tislaamomuseolla, josta viskimatkani vuonna 2013 alkoi. Näiden pakollisten rastien jälkeen oli Teelingin tislaamon vuoro.
Teelingilla lasiin kaadettiin kaikenlaisia herkkuja ja pääsin näkemään tislaamoa yksityiskierroksella (kiitos tämän blogin) European Brand Ambassador Chris Hayesin johdolla. Tapasin myös sattumalta tislaamon kantaisän, irlantilaisen independent-viskiskenen pioneerin John Teelingin, mikä oli unelmien täyttymys. Nykyistä irlantilaista viskikulttuuria ei nimittäin olisi, ellei John Teeling olisi perustanut Cooleyn tislaamoa vuonna 1987. Tuolloin se oli ensimmäinen itsenäinen tislaamo, joka Irlannissa oli perustettu vuosikymmeniin. Jos vierailee Dublinissa, kannattaa ehdottomasti tutustua Teelingin tislaamoon. Kierroksen saa edulliseen hintaan ja viskeissä on laatu kohdillaan.
Dublin Whiskey Live oli huikea kokemus. Kolme tuntia aikaa, hinta 50€ ja maistella sai niin paljon viskiä kuin vain ehti ja pystyi. Päällimmäinen tunnelma messujen jälkeen oli euforinen, sillä kolmeen tuntiin mahtui lukuisia upeita viskejä ja vielä ihanampia kohtaamisia viski-ihmisten kanssa. Maisteltavaa riitti ja pää meinasi hajota valikoiman laajuudeen keskellä. Erityisesti Killowen, Dingle ja Teeling vakuuttivat, samoin kuin Glendalough ja Clonakilty. Tiskien alta kaivettiin esiin tynnyrinäytteitä, jos niitä osasi kysyä.
Viski-ihmiset tekevät kaikesta aina hauskempaa ja niin hyviä kuin viskit messuilla olivatkin, viskitapahtuman parasta antia olivat lopulta keskustelut tiskien edessä ja takana käyskenneleiden ihmisten kanssa. Ikimuistoisimmat hetket vietin Great Northern Distilleryn ständillä, joka on John Teelingin nykyinen tislaamo. Hän myi Cooleyn tislaamon vuonna 2011 Beam-Suntorylle ja perusti myöhemmin Great Northern Distilleryn (GND). Heidän ständillään vieraillessani GND:n päätislaaja kertoi tislaamon tuotteista minulle henkilökohtaisesti. Kyseessä on massatuotannon tislaamo, joka tekee jyvä- ja mallasviskiä eri viskibrändeille Irlannissa. Toisin sanoen eri tislaamot ja/tai viskibrändit ostavat valmiin tisleen/viskin GND:lta ja tynnyröivät tai pullottavat sen omana tuotteenaan. Pääsin maistamaan GND:n viskiä sellaisenaan ja oli ihanaa saada kuulla tuotteista yksityiskohtaisesti enemmän. Maistelusetin lopuksi heittäydyin fanitytöksi ja kysyin paikalla olleelta John Teelingilta saako häntä halata. Vastaus oli myöntävä. Elämäni parhaita hetkiä.
Ensi lauantaina pääsen kokemaan messut uudestaan ja ilolla odotan jo tuttujen tapaamista sekä viskien maistelua. Testilistalla ovat edellä mainittujen tislaamoiden lisäksi myös muun muassa JJ Corry, Two Stacks, Midletonin tislaamon tuotteet, Boann sekä Kirker & Greer. Toivottavasti saan myös halata John Teelingia uudemman kerran.
Paluu Skotlantiin: Edinburgh, Arran ja Campbeltown
Viskikaadot olivat Dublinin viskimessuilla pieniä ja siltikin maistelu meni kolmen tunnin aikana seitinohuen paremmalle puolelle hyvistä yrityksistä huolimatta. Selvisin kuitenkin yöksi suunnitelmieni mukaan lentokentälle nukkumaan, sillä minulla oli aikainen lento Edinburghiin seuraavana aamuna messujen jälkeen. Pääsin siis Skotlantiin aikataulussa, vaikka pienet torkut jouduin perillä lentokentällä ottamaan.
Vietin päivän Edinburghissa matkaseurueeni saapumista odotellessa syömällä haggista, nauttimalla SMWS:n viskiä ja siemailemmalla olutta pubissa viskiystäväni Lindan kanssa. Hän asuu Edinburghissa ja tutustuimme yhteisen ystävämme kautta joitain vuosia sitten. Itse asiassa tapasimme tuolloin kesällä 2022 ensimmäistä kertaa kasvotusten. Siihen asti olimme pitäneet yhteyttä ainoastaan Facebookissa. Viski yhdistää.
Illalla ystäväni Suomesta saapuivat ja viskiseikkailu Skotlannin länsirannikolla saattoi alkaa. Suuntasimme vuokra-auton nokan kohta länttä ja Arranin saarta. Jos Skotlantiin ei matkusta viskin takia, niin maisemien takia ehdottomasti kannattaa. Arran on upea! Saari on pieni mutta sympaattinen. Matka sinne taittuu “mantereelta” lautalla, yhteyksiä on hyvin tarjolla päivittäin. Saari on täynnä jylhiä vuorimaisemia, sinistä merta ja vehreää luontoa.
Arranilla on kaksi tislaamoa: Lagg ja Lochranza, jotka ovat sisaruksia keskenään. Vierailumme aikaan vuonna 2019 avautunut turpeista mallasviskiä tekevä Lagg oli suljettu, mutta ainakin ulkoapäin katsottuna näytti hienolta. Tunnetummalle Arranin kahdesta tislaamosta eli turpeetonta mallasviskiä valmistavalle Lochranzan tislaamolle pääsimme vierailulle, ja jo pelkkä peruskierros vakuutti: pieni mutta laadukas tuotanto ja tisleet tikissä. Tislaamossa on neljä tislauspannua ja vuosituotanto 750 000 litraa. Pullotus tapahtuu mantereella, mutta viski kypsyy Arranilla. Lochranzan tislaamo sijaitsee upeassa laaksossa vuorten kupeessa, joten vierailu tislaamolle kannattaa jo pelkästään maisemien takia.
Maistoimme vierailukierroksen jälkeen Arranin lippulaivatuotetta eli 10-vuotiasta bourbon- ja sherrytynnyrikypsytettyä single maltia. Kepeän vihreää hedelmää ja pyöreän pehmeä profiili. Viskiä ei ollut kylmäsuodatettu (non chill-filtered) ja vahvuus oli 46% abv. Eniten meitä kuitenkin ihastutti testaamamme tislaamopullo, joka oli 12-vuotias kokonaan sherrytynnyrissä kypsytetty karkkiherkkuinen viski. Maussa ja tuoksussa mehukkaita rusinoita ja alkoholivahvuus 58,3% abv, joka oli kuin linnunmaitoa.
Arranilta matka jatkui lautalla Campbeltowniin, viski-ihmisten rakastamaan pikkukaupunkiin. Kintyren niemimaan itärannikolla lahdenpoukamassa sijaitseva Campbeltown on yksi Skotlannin viidestä ‘virallisesta’ viskialueesta. Ennen vanhaan kaupungissa toimi kymmeniä tislaamoja, nyt enää kolme: Springbank, Glengyne ja Glen Scotia. Lisää tislaamoita on suunnitteilla ja rakenteilla. Nykyiset kolme toiminnassa olevaa tislaamoa sijaitsevat keskellä suloista kaupunkia ja ovat kirjaimellisesti lähestulkoon kivenheiton päässä toisistaan.
Ehdimme Campbeltownin visiitin aikana tehdä kierroksen Springbankilla sekä vierailla Glen Scotian baarimyymälässä. Springbankin tislaamo valmistaa viskibrändejä Springbank, Hazelburn ja Longrow. Glengyne tekee naapurissa Kilkerrania. Valitsimme vierailukohteeksemme Springbankin peruskierroksen, koska tislaamo ja sen tuotteet eivät olleet koko seurueellemme entuudestaan tuttuja. Kokemus oli yksi parhaista viskikierroksista koskaan, sillä pääsimme näkemään tislaamon viskinvalmistuksen vaiheet alusta loppuun lattiamallastuksesta tynnyröintiin.
Springbank on kuuluisa siitä, että kaikki tuotantovaiheet tehdään edelleen mekaanisesti käsityönä eikä automaatio ole tullut mukaan tislausprosessiin. Turistit huomioitiin vierailukierroksella hyvin, sillä pääsimme kokeilemaan lattiamallastusta ja lapioimaan turvetta uuniin. Kunnioitus viskiä kohtaan kasvoi jälleen, kun näki, miten paljon aikaa ja vaivaa viskin valmistus vaatii. Pullotusta emme hygieniasyistä päässeet näkemään, mutta saimme maistaa tuoretta raakatislettä, joka on yksi parhaista lajissaan. Lisäksi pääsimme vierailemaan tynnyrivarastolla ja maistamaan Springbankin tuotteita, jotka kaikki ovat kerrassaan erinomaisia. Tislaamomyymälässä olisi ollut kaikkea kiinnostavaa myynnissä, mutta matkaan ei tarttunut mitään, mikä näin jälkikäteen ajateltuna (ja Springbankin hinnat sekä saatavuushaasteet tietäen) harmittaa valtavasti. Ensi kerralla olemme viisaampia.
Ennen siirtymistämme Islayn paratiisisaaren hellään huomaan ehdimme pysähtyä pikaisesti Glen Scotian tislaamon myymälä-baarissa, jossa maistelimme tislaamon erikoiserän pulloja sekä perusvalikoiman Victorianaa varsin huokeaan muutaman euron hintaan. Erinomaisia viskejä kaikki ja maistelu herättti halun syventyä tislaamon valikoimaan paremmin.
Kuin kotiin tulisi – toinen vierailu Islaylla ja ensimmäinen kerta Juralla
Palasimme neljän vuoden tauon jälkeen Islayn saarelle ja auton ajaessa lautasta ulos tunnelma oli kuin kotiin olisi tullut. Islayssa on jotain käsittämätöntä magiaa, jota ei oikein osaa sanoin kuvata. Kahden päivän vierailumme aikana kiersimme Islayn kaikki avoinna olevat tislaamot vähintään baarin muodossa. Islaysta jäi ensimmäisellä kerralla pelkästään lämpimiä muistoja ja niin tapahtui myös tällä toisella visiitillä.
Turisteja oli Islaylla vierailumme aikaan kaikkialla suhteellisen vähän, mutta vierailukierrokset olivat monessa tislaamossa loppuunmyytyjä. Bruichladdichilla seuraava vapaa aika peruskierrokselle oli heinäkuussa. Ardbegin peruskierros, jonne viime hetkellä mahduimme mukaan, oli huikean hyvä kurkistus tislaamon tuotantoon. Bruichladdichin sekä Bunnahabhainin tislaamobaarien vastaanotto oli erityisen lämmin. Laseihin kaadettiin Valinch- ja warehouse-herkkuja ilmaiseksi. Sen sijaan Lagavulin ei vakuuttanut vieraanvaraisuudellaan ja hinnat olivat kalliihkot. Diageo pystyisi parempaan. Koska emme saaneet baarissa pienen odottelun jälkeen palvelua, vaikka ruuhkaa ei ollut, poistuimme paikalta.
Laphroaigilla lasiin kaadettiin ilmaiseksi erinomaista NAS Warehouse 1 Cairdeasia, jossa vahvuutta oli mukavasti yli 50% abv. Todella maukas tislaamopullo, jossa 1st fill Maker’s Mark -bourbontynnyrikypsytys. Tuote oli kuitenkin valitettavan kallis omalle budjetille kotiinviemisiksi, joten se jäi hyllyyn herkullisuudestaan huolimatta. Asiakaspalvelu oli Laphroagilla kuitenkin kohdillaan, joten lähdimme tyytyväisinä jatkamaan matkaa ja suuntasimme kohti Islayn uusinta tislaamoa, Ardnahoeta.
Ardnahoe oli hauska paikka vierailla, vaikka omaa viskiä uudella tislaamolla ei ollutkaan vielä saatavilla, koska tisle oli mennyt tynnyriin lokakuussa 2018. Tislaamon omistaa IB-pullottaja Hunter & Laing. Lounas Ardnahoen tislaamon ravintolassa oli ilmeisen suosittu konsepti, sillä emme mahtuneet ravintolaan ilman pöytävarausta. Kahvia saimme kyllä ja samalla kuvattua huikeita maisemia kohti Juran naapurisaarta. Tislaamo sijaitsee saman tien varrella kuin Bunnahabhain Islayn saaren itäosissa ja näkymät Juralle ovat upeat.
Islayn saaren länsipuolella maaseudun sydämessä sijaitseva Kilchoman oli jälleen kerran ihana niin miljööltään kuin tunnelmiltaan. Tislaamo palkitsee yksikaistaisen tien kulkijat kiinnostavilla sekä makoisilla tuotteillaan. Mezcal-tynnyrissä viimeistelty Kilchoman oli jännittävä tuttavuus ja Sauternes-viinitynnyrissä viimeistelty pullo puolestaan oli upean tasapainoinen turpeen ja sokerisuuden suhteen. Myös vuosittain julkaistavn täysin sherrytynnyreissä kypsytetyn Loch Gorm -pulloteen maukkaus ja rusinaisuus jäi mieleen. En yleensä fanita Kilchomanin sherryntynnyriviskejä, mutta Loch Gorm toimi tällä kertaa erinomaisesti. Nykyinen vuosituotanto on Kilchomanilla 440 000 litraa viskiä, vuonna 2018 oli 200 000 litraa ja tavoitteena on päästä 600 000 litraan. Kasvua on tapahtunut, sillä tislaamo oli laajentunut ja sinne oli rakennettu kunnon vierailukeskus baareineen ja ravintoloineen.
Bowmoren viskit olivat iloinen yllätys, travel retail -maistiainen tislaamon baarissa eli 10yo Dark & Intense oli maukasta tavaraa. Lakritsia, hedelmää ja tiivistä makua. Samoin 15yo täysin first fill -bourbontynnyrissä kypsynyt travel retail -viski vakuutti tammisen rapsakalla makumaailmallaan. Voltteja olisi saanut olla molemmissa enemmän kuin 40% abv, mutta travel retail on mitä on.
Islayn itäosien klassikko Caol Ilan tislaamo oli suljettu, sillä ilmeisesti sinne ollaan parhaillaan rakentamassa uutta vierailukeskusta. Siellä emme siis päässeet käymään. Sen sijaan pääsimme ensimmäistä kertaa vierailemaan Juran kooltaan suurella, mutta asukasluvultaan ja fasiliteeteiltaan pienellä saarella. Tislaamon ohella saarella ei ole kauheasti mitään nähtävää paitsi upea luonto. Juralle pääsee Islayn Port Askaigista lossimaisella lautalla noin kerran tunnissa.
Juran tislaamolla ei valitettavasti ollut vierailuhetkellämme kierroksia käynnissä, mutta tislaamomyymälässä pääsimme maistamaan viskiä ilmaiseksi. Ja ostettavaa olisi toki löytynyt. Oma suosikkini tislaamolla maistamistamme viskeistä oli makean mausteinen 14yo American Rye Cask Finish, mutta 12yo sherrytynnyrissä kypsytetty viski oli myös erinomainen ja täynnä rusinaista makeutta. Sitä oli kuulemma saatavilla ainoastaan Taiwanilla, Filippiineillä ja Juralla. Varsinainen saariviski oli siis kyseessä.
Islay oli toisella vierailukerralla edelleen valloittava kokemus, mutta koronan varjo vaikutti tuolloin kesällä 2022. Turisteja oli vähemmän, oli kuulemma ollut myös Féis Ilen aikaan muutama viikko aiemmin. Ruuhkaa ei tosiaan ollut missään, mutta tislaamokierroksilla oli edellistä vierailukertaamme pienempiä ryhmiä, mikä vaikeutti viskikierroksille pääsyä ilman ennakkovarauksia. Saarella oli kuitenkin edelleen autenttinen meno ja leppoisa tunnelma.
Lautat saarelle kulkivat aikataulujen mukaan ja hyvin, mutta matkalippujen hinnat olivat nousseet parissa vuodessa (maailmantilanteen vaikutus myös toki vaikutti ja vaikuttaa). Monessa tislaamossa oli koronan aikana petrattu vierailukeskusten suhteen ja matkailuun panostettu. Töihin saarelle olisi päässyt vaikka heti, sillä Islay kärsi työntekijäpulasta. Bunnahabhainin viskimyymälään meidät olisi palkattu siltä istumalta totesi tislaamon Brand Ambassador, joka meitä tiskin takana palveli työntekijävajeen vuoksi. Korona sai ihmiset vaihtamaan alaa ja turismin takia Islaylla on kallista asua, joten sinne on vaikeaa saada kausityövoimaa kesäksi.
Islayn tislaamoiden osalta parhaat tunnelmat itselleni jäivät Ardbegista, jonka linja on kaupallinen mutta humoristisella otteella, Bunnahabhainista, jossa oli tarjolla paljon maistettavaa ja upeat maisemat, sekä Bruichladdichista, jonka tislaamon baari ilmaisine maistiaisineen, mukaan lukien Octomore ja uniikit tislaamon valinch-pullot, on vailla vertaa.
Matka kohti “mannerta” jatkui Islaylta haikein mielein, sillä saarelle jää aina pieni pala itsestä. Toivottavasti pääsen sinne pian taas takaisin.
Matkan viimeinen etappi: Oban, Auchentoshan ja Glengoyne
Islaylta seilasimme lautalla Obaniin, jossa sijaitsee samaisen kaupungin nimeä kantava tislaamo. Alkuperäinen ajatuksemme oli ottaa Obanin kaupunki tukikohdaksi ja matkustaa siitä viereiselle Isle of Mullille Ledaigin ja Tobermoryn tisleitä maistelemaan, mutta suunnitelma kariutui täyteen varattuihin lauttoihin. Emme siis päässeet Mullille, mutta menimme sen sijaan sisämaahan maatilalle rapsuttelemaan pörröisiä lehmiä eli tekemään tuttavuutta Highland Cow -lehmien kanssa. Tämä oli oikein hyvä vaihtoehto viskille.
Obanin tislaamolla kävimme ainoastaan baarissa, sillä heidän peruskierroksensa ei innostanut Islayn ja Campbeltownin jälkeen. Obanin tislaamo näytti pieneltä ja sievältä keskellä kaupunkia. Tislaamon vierailukierrokset oli loppujen lopuksi varattu täyteen, joten tyydyimme hyvillä mielin neljän viskin Oban-kattaukseen tsilaamobaarissa. Ilmaisista maistiaisista ei ollut puhettakaan, kuten ei todellakaan aina ole isompien tislaamoiden kohdalla. Obanin tislaamolla oli muutoinkin (ja valitettavasti) Diageo-meininki eli paljon firman viskejä sekä muuta memorabiliaa myynnissä ei-niin-halpaaan hintaan. Obanin viski maistui kepeän turpeiselta ja suosikiksi nousivat Oban Little Bay sekä Distillery Edition. Tynnyrit taisivat molemmissa olla perinteiset bourbon-sherry -yhdistelmät. Viskit olivat hyviä, mutta tislaamon meininki omaan makuuni liian kaupallinen.
Obanin jälkeen matka jatkui kohti itää ja Edinburghia, josta lähtivät lentomme Suomeen. Ajomatkalla Edinburghiin teimme pysähdykset Loch Lomondin, Auchentoshanin ja Glengoynen tislaamoilla. Kierroksille emme missään ehtineet, mutta lasilliset viskiä saimme nauttia kaikkialla muualla paitsi Loch Lomondilla, joka on valtaisa viskitehdas vailla julkista vierailumahdollisuutta. Auchentoshanin viskit olivat pettymys, sillä ne olivat kaikki vähän pliisuja. Sen sijaan Glengoynella eteen kannettiin ilmaiseksi 12-vuotias ja 18-vuotias single malt testiin. Molemmat olivat oivallisia, täysi-ikäinen suorastaan erinomainen. Muutenkin kyseinen tislaamo houkutteli tutustumaan tarkemmin itseensä, sillä miljöö oli pittoreski ja tislaamo idyllinen. Lisäksi myynnissä olevat pullot vaikuttivat varsin houkuttelevilta. Hillitsimme kuitemkin itsemme, koska post-brexitista johtuvat tullimaksut arveluttivat. Uusintavierailu tislaamolle lienee paikallaan, sillä tuotteet olivat loistavia ja tunnelma leppoisa. Kaiken lisäksi tislaamon etäisyys Edinburghiin on vain reilu tunti autolla, joten sinne on helppo matkustaa nopeallakin Skotlannin vierailulla.
Edinburghiin päästyämme piipahdimme nopealla vierailulla Johnnie Walker Princes Streetin hulppeassa myymälässä. Baariin emme päässeet viskiä maistelemaan, koska meillä ei ollut pöytävarausta. Kierros myymälässä ja liikkeen muissa tiloissa ei kiinnostanut seuruettamme, joten tyydyimme ainoastaan Diageon omistaman brändin ja sen nimeä kantavan myymälän ihmettelyyn. Puitteet olivat hienot ja kaikenlaista viskiä sekä siihen liittyvää tavaraa oli tarjolla vaikka muille jakaa. Tunnelma oli kuitenkin vähän liian fiini ja turistimainen seurueemme makuun. Jatkoimme suhteellisen nopeasti matkaa, ja myöhemmin pubissa maistoin Johnnie Walker Black Labelia pitkästä aikaa. Ei kyseisessä tuotteessa edelleenkään ole mitään vikaa. Maukas bulkkiblendi, jolle on aikansa ja paikkansa. Valitettavasti kyseinen brändi tuntuu hinnoittelevan itsensä ja laatunsa yleisesti yläkanttiin. Mutta tämä taitaa olla viskibisneksessä nykyisin aika tavallista.
Edinburghin uusin tislaamo Holyrood Distillery jäi meiltä tällä matkalla väliin, mutta onneksi voi aina suunnitella uusia reissuja. Kaiken kaikkiaan päällimmäiset tunnelmat Skotlannin matkasta vuosimallia 2022 olivat seuraavat:
- Mitä pienempi tislaamo, sen vieraanvaraisempi vastaanotto.
- Pubeissa on turha toivoa Glencairn-lasia, ellei kyseessä ole viskiin erikoistunut pubi. Muuten viskiä tarjoillaan yleensä tumblerista ja sainpa nauttia sen kerran myös konjakkilasista.
- Tislaamokierrokset kannattaa varata etukäteen, jos aikoo varmistaa mahtumisen mukaan jollekin tietylle tislaamolle. Sama koskee lauttoja, jos aikoo matkustaa saarille.
- Islay on ihana aina ja ikuisesti.
- Skotlantilaiset ihmiset ovat ystävällisiä ja vieraanvaraisia.
- Haggikselle kannattaa ehdottomasti antaa mahdollisuus, se on herkullista viskikastikkeen ja peruna- ja naurismuussien kera.
- Jos tykkää oluesta, real ale on maistuvaa tavaraa.
- Bell’sin sekoiteviski toimi matkapullona Tamnavulinin Double Oak Single Maltin ohella. Molemmat viskit ovat tähän tarkoitukseen oivallisia. Tamnavulin oli maukasta erityisesti suklaarusinoiden seurana.
- Reissubudjettimme oli noin 1200€ per naama sisältäen lennot, autonvuokrauksen ja bensat, lauttamatkat, majoitukset, tislaamovisiitit, ruoan ja juoman sekä muut kulut. Tällä sai hyvää, lisärahalla olisi saanut varmasti enemmän. Pulloja emme kotiin ostaneet, joten viskihankinnat eivät ole tässä budjettilaskelmassa mukana.
- Tältä reissulta viskilaseja kertyi matkaan kuusi (kaksi Irlannista), vierailuja tislaamoille 16 (Irlannissa lisäksi kaksi visiittiä lisää) plus Johnnie Walker Princes Street -myymälä ja joitain muita viskikauppoja lisää.
- Viikon aikana maistettuja viskejä kertyi kokoon 45 erilaista.
Tämänkertainen viskiseikkailu Irlannissa ja Skotlannissa oli upea. Innolla ensi kertaa odotellessa ja uutta matkaa suunnitellessa on hyvä jatkaa viskiharrastusta. Matkailu avartaa aina, mutta viskimatkailu lisää elämänlaatua erityisesti. Lämmin suositus sekä Skotlannille että Irlannille, jos viskireissaaminen innostaa ja kiinnostaa. Lähtisin koska tahansa uudestaan. Ja tällä viikolla onneksi lähdenkin. Slàinte!
Ps. Olen seikkaillut Skotlannissa ja Irlannissa viskin takia/perässä/vuoksi aiemminkin. Vuoden 2018 Skotlannin viskiseikkailujen ja vuoden 2019 Irlannin viskireissun kuulumisia voit lukea blogin arkistojen aarteista:
Viskipullopostia 