Jos ollaan aivan rehellisiä, en haluaisi kirjoittaa tätä tekstiä, koska sille ei pitäisi olla tarvetta. Mutta todellisuus on mitä on ja aihe on tärkeä, joten siksi muutama sana viskistä, seksisimistä ja sukupuolesta.
Naisena tiedostan olevani viskimaailmassa vähemmistössä. Sanoisin, että Suomessa viskiharrastajien joukossa kaksi tai kolme kymmenestä on naisia – karkeasti arvioiden. Välillä olen tastingeissa ainoa nainen, joskus meitä on ollut jopa yli puolet osallistujista. Korostan, että sukupuolellani ei yleensä ole mitään väliä, sillä harrastajakunnassa itse asia eli viski on se juttu, joka yhdistää. Yksi suurimmista iloista onkin ollut tutustua viskin kautta erilaisiin ihmisiin ja laajentaa ystävä- ja tuttavapiiriäni.
Harvan kerran olen Suomessa törmännyt viskipiireissä seksismiin. Siksi sen kohtaaminen satunnaisesti pysäyttää. Viimeisen parin kuukauden aikana vastaan on tullut joitain tällaisia tilanteita, viimeisin erittäin asiaton kommentti sosiaalisessa mediassa tänään. Nämä ovat yksittäistapauksia, mutta niitä on sattunut osumaan kohdalle lähimenneisyydessä. [Ja toki aiempien harrastusvuosien varrella myös.] Siksi päätin avata sanaisen arkkuni ja kirjoittaa omista kokemuksistani. Mikäänhän ei muutu, jos asioita ei sanota ääneen. Toivon, että nämä satunnaiset kokemukset auttavat omalta osaltaan tiedostamaan tahatonta (joskus ehkä myös tahallista) seksismiä ja kitkemään sitä, sillä viski kuuluu kaikille meille sukupuoleen katsomatta.
- Vähemmistössä on välillä vaivaannuttavaa. Tastingeissa olen joskus ainoa nainen. Tämä ei tahtia yleensä haittaa, mutta silloin tällöin yleinen keskustelu menee miesenemmistöisessä tilaisuudessa viskin sijaan tai ohella ns. pukukoppihuumorin puolelle. Ei siinä muuten mitään, mutta läpänheitto esim. naisista, seksuaalivähemmistöistä ja seksistä saa olon vaivaantuneeksi, kun en koe voivani ottaa osaa keskusteluun tai kyseinen huumori ei naurata. Lisäksi koen, että en osaa oikein puuttua tilanteeseen, koska en tiedä mitä noina hetkinä sukupuolivähemmistössä olevana voisin sanoa. Siksi monesti suodatan tuollaisen läpänheiton toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos – vaikka ei pitäisi. Muutaman kerran olen ollut tilanteessa, jossa tastingin sukupuolienemmistön osallistujat antavat palautetta siitä, että maistelutilaisuuden pitäisi olla turvallinen ja mukava kaikille, jolloin pukukoppihuumori ei kuulu asiaan. Kiitos siitä.
- Sanoilla on väliä. Olin taannoin tastingissa, jossa eräs herra kuvaili jonkin viskin tuoksua ääneen termillä ”ensimmäisen tyttöystävän pikkuhousut”. Tämä on ehdottomasti vaivaannuttavin viskihetkeni koskaan. Tilaisuudessa olin yksi kolmesta naisesta ja fiilis oli kyllä jotenkin likainen ja esineellistetty tämän kommentin jäljiltä. Enkä selkeästi ollut ainoa, monia miehiäkin tilanne vaivaannutti. Tällaisia rasvaisia kommentteja voisi miettiä pari kertaa ennen kuin niitä lausuu ääneen.
- Stereotypiat romukoppaan. Olen joitain kertoja kuullut termin tyttöviski, jota käytetään yleensä kepeän hedelmäisistä viskeistä vähättelevään sävyyn. Vastaavasti todella turpeisista ja savuisista viskeistä käytetään joskus nimitystä “äijäviski” kuvaamaan niiden voimakasta makua. Toivoisin, että näitä termejä ei käytettäisi niiden stereotyyppisen sukupuolittuneisuuden takia: tyttöys = kevyttä ja herttaista, äijäily = voimaa ja vahvuutta. Plus termeillä annetaan ymmärtää, että vain tytöt juovat makeita ja kepeitä viskejä, raavaat miehet puolestaan savuisia ja turpeisia viskejä. Tämä loukkaa kaikkia sukupuolia. Olen nainen ja juon sekä savuisia että hedelmäisiä viskejä. Ja vastaavasti on miehiä, jotka eivät siedä savuisia viskejä. Näillä makumieltymyksillä ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa.
Mitä siis toivon viskin harrastajakunnalta? Avoimuutta ja inklusiivisuutta. Sitä, että sukupuolesta riippumatta jokainen viskistä intoileva ja innostuva saa olla viskiharrastaja muiden harrastajien joukossa. Ei tarvita mitään erityiskohtelua tai -järjestelyjä, mutta toivoisin keskusteluissa kielenkäytön ja sanoitusten miettimistä siten, että ne eivät loukkaisi tai vaivaannuttaisi ketään osallistujakunnasta.
Onneksi olen viskipiireissä kohdannut ehdottomasti enemmän positiivisia asioita kuin seksismiä. Hengenheimolaisuus, toveruus ja jaetut kokemukset viskin äärellä yhdistävät sukupuolesta riippumatta. Viski on ollut minulle osittain kurkistus varsin miehiseen maailmaan, jossa minulle on annettu tilaa ja jossa saan olla oma itseni. Kiitos siitä te lukuisat viskiystävät! Viski kuuluu kaikille ja sen harrastamisen tulisi olla kaikille mukavaa. Onneksi tässä ollaan plussan puolella, mutta työsarkaa on vielä.
Artikkelikuva: henry fournier on Unsplash
Viskipullopostia 