Viskitapahtumat, Yleinen

Viskiä messuilemassa Uisge X+1 – Osa II: Jälkimainingit

Uisgea juhlittiin viime viikonloppuna jo 11. kerran ja tunnelma viskifestareilla oli lämmin ja leppoisa. Kahteen päivään mahtui rutkasti herkullista viskiä ja kymmenittäin hienoja kohtaamisia kanssaharrastajien kanssa. Tässä tekstissä kootut palat omista fiiliksistäni kuukausia odotetun viskitapahtuman jälkeen.

Jotain vanhaa ja jotain uutta

Omalla kohdallani kyseessä oli neljäs Uisge, jossa olin mukana. Puitteiltaan viskifestari oli vanha tuttu itsensä Helsingin Vanhan ylioppilastalon komeissa tiloissa. Paikalla oli tuttuun tapaan laaja joukko suomalaisten maahantuojien edustajia ja vieraita myös Skotlannista sekä Irlannista. Viskiä tietenkään unohtamatta. Valinnanvaraa riitti, vaikka muutama suuri brändi, kuten esim. Ardbeg, The Macallan ja Highland Park puuttuivat joukosta. Itseäni tämä ei haitannut, sillä viskiä oli kyllä tarjolla riittämiin. Kuitenkin monelle kyseisiä brändejä maistamattomalle niihin tutustuminen olisi ollut Uisgessa helppoa, joten siksi niiden puuttumisen voi nähdä harmillisena.

Kyseessä oli edelleen selvästi Suomen suurin yksittäinen viskitapahtuma ja hartaasti toivon, että jatkoa seuraa. Yhteisöllisyys on päällimmäisin fiilis, jonka tapahtumaan olen aina yhdistänyt ja yhdistän edelleen. Oli mahtavaa saada “puhua viskiä” kaksi päivää putkeen ja viettää laatuaikaa muihin viskiin hurahtaneiden hienojen ihmisten kanssa elämän veden äärellä.

Kuten muutamassa edellisessä postauksessa avasin, olin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Uisgen tuomaristossa. Siksi kokemus Uisgesta oli tänä vuonna vähän erilainen, kun jo tiesin osan tarjonnasta. Oli mahtavaa päästä maistamaan sokkona testattuja viskejä uudestaan ja todeta ne edelleen toimiviksi. Ei ollut ollut hakuammuntaa taannoinen tuomarointi ja viskien pisteytys, vaan makunystyrät pitivät kutinsa useammankin maistokerran jälkeen.

Uisgen tunnelmaa perjantaina illalla.

Toisekseen, oli ilo huomata, että parin viime vuoden aikana oma viskiverkosto on laajentunut niin, että yksin ei tarvinnut lasi kädessä nököttää missään vaiheessa. Kanssaharrastajia tuli juttelemaan joka välissä ja erityisen upeaa oli tavata livenä Instagramista tai Facebookin viskiryhmistä tuttuja ihmisiä. Viski todellakin yhdistää ihmisiä ja parasta antia messuilla olivat yhdessä jaetut hetket sekä monipuoliset keskustelut. Itse asiassa olin lähestulkoon koko ajan lasi kädessä juttelemassa jonkun kanssa niin, että valokuvien ottaminen, bloggaus ja sometus unohtuivat täysin. Tuli elettyä täysin hetkessä viskin äärellä ja se jos mikä, oli upea tunne. Vieläkin hymyilyttää, niin hieno fiilis jäi viime viikonlopusta!

Kaksi päivää riitti ja ei riittänyt

En ole koskaan ollut Uisgessa kovin systemaattisesti liikkeellä maisteluideni kanssa, vaan maistanut monesti sitä, mitä eteen tulee sekä jumiutunut joillekin ständeille pidemmäksi aikaa juttelemaan. Samanlainen meininki jatkui tänä vuonna, ja näin jälkikäteen systemaattisuuden puute hieman harmittaa, sillä muutama viski sekä tislaamo jäi tästä syystä kokematta. Tänä vuonna en jaksanut/ehtinyt/pystynyt pitämään kirjaa maistetuista viskeistä, vaan maistelin vailla muistiinpanoja ja listaa.

Ensimmäinen päivä Uisgessa sujui omalla kohdallani vauhdikkaasti ja loppuiltaa kohden meno olisi voinut olla rauhallisempikin. Häpeäkseni joudun tunnustamaan, että maistelu meni perjantaina seitinohuen paremmalle puolelle ja mielikuvat loppuillan viskeistä ovat osittain hämärän peitossa. Hävettää, että moni hyvä tuote meni tällä tavalla hukkaan. Anteeksi tästä kaikki kanssamaistelijat ja tislaamoiden edustajat! Viskin väärinkäyttö hävettää aina.

Tuplasyyn hävetä sain hiukan myöhemmin perjantaina, sillä onnistuin kotimatkalla liukastumaan Forumin liukuportaissa ja iskemään pääni. Onneksi matkassa oli kanssa-Uisgeilijoita, jotka hoitivat minut päivystykseen, jotta lauantain osallistuminen oli edelleen mahdollista. Viski-ihmiset ovat parhaita! Lauantain maistelut sujuivatkin sitten maltillisemmin ja rauhallisimmin, kun takana oli lievä aivotärähdys, kropassa ruhjeita ja otsassa kaksi tikkiä. Onneksi ei käynyt pahemmin ja ruhjeet olivat loppujen lopuksi aika lieviä. Tätä tarinaa olikin sitten hiukan noloa kertoilla Uisgessa lauantaina tutuille ja tuntemattomille, koska ruhjeet olivat näkyviä.

Kahden päivän osallistuminen oli omalla kohdallani oikein toimiva ratkaisu, sillä ehdin jutella ihmisten kanssa sydämeni kyllyydestä ja maistella lukuisia viskejä. Silti yksi lisäpäivä ei olisi ollut pahitteeksi, kun monta tislaamoa ja uutta tuotetta jäi testaamatta. Ja muutamaan lisä-tastingiinkin olisi ollut kiva mennä. Mutta jatkossakin ehdottomasti kaksi päivää osallistumista, jos ja kun Uisge seuraavan kerran järjestetään. Yksi päivä ei riitä omalla kohdallani mihinkään.

Viskilöydöt

Ja sitten asiaan, mitä oikein tuli maisteltua ja mitä jäi maistamatta.

Uisge 2022 parhaat viskit:

  • Redbreast PX: Kerrassaan upean tuhti ja makea nenä, maku vähän pliisumpi, mutta edelleen sherryisen makea – NAS maistui eli maussa ei ollut samanlaista syvyyttä kuin Redbreast 12-vuotiaassa, mutta kokonaisuutena kuitenkin oivallinen.
  • Redbreast 27: Tätä ei tarvitse erikseen hehkuttaa, edelleen hedelmäisen kermaisen täyteläistä nektaria, joka loppui toisena messupäivänä kesken.
  • Teeling Single Malt 30yo: Upea kypsä hedelmäisyys ja iän mukanaan tuoma syvyys, makea olematta överi.
  • Teeling Single Pot Still Chinkapin Oak: Nenässä ja maussa mentholinen raikkaus yhdistettynä kermaisuuteen ja vaniljatoffeeseen, maku vähän niin kuin vanhanajan sininen Orbit-levypurukumi.
  • Tamnavulin 1979 Single Malt: Harvinaisuus Tamnavuliniksi, koska ikää oli noin neljäkymmentä vuotta. Upea, pehmeä ja kermainen hedelmäisyys. Orchad fruits sanottaisiin englanniksi, suomeksi kaiketi omenaa, persikkaa ja muita herkullisen kesäisiä hedelmiä sekaisin. Upea viski!
  • Balcones Texas Single Malt: Todellinen musta hevonen, sillä sokkona olisin sanonut, että tämä on irlantilaista pot stillia. Täyteläinen kypsä hedelmäisyys ja öljyinen suutuntuma. Voltteja mukavasti 53% abv, mutta kokonaisuus pehmeä. Ikäisekseen löytö, sillä tämä oli vasta 4-vuotiasta herkkua.
  • Milk & Honey Pomegranate Wine Single Malt: Israelilaisen tislaamon granaattiomenaviinitynnyreissä viimeistelty single malt oli hieno uusi tuttavuus. Makeutta piisasi mutta samalla myös syvyyttä. Viinitynnyri toi kivasti tanniineja viskiin eikä tehnyt siitä pelkkää karkkimakeaa herkkua.
  • Glendalough Single Malt 7yo Mizunara Cask: Ensikosketukseni japanilaiseen mizunara-tammeen ja jos tällaista on tarjolla, niin kiitos lisää. Maussa pähkinää, mustaa teetä, makeutta ja tammen raikkautta kaikkea samassa paketissa. Yksi parhaista maistamistani irkkuviskeistä ikinä.
  • Jameson 18yo: Klassikko, joka pitää pintansa tai itse asiassa on luonut nahkansa. Nykypullossa on voltteja 46% abv ja sen kyllä huomaa. Maussa pot stillin mausteisuus ja jyväviskin makeus sekoittuvat mukavaksi yhdistelmäksi, jossa toffee, vanilja ja hedelmäisyys (persikka, luumu?) ovat balanssissa.
  • Aberlour A’bunadh Batch #69: Uisgen parhaaksi valittu viski. Tyylipuhdas tynnyrivahva Aberlour: pehmeä sherryisyys ja tasapainoinen makeus, kypsällä hedelmäisyydellä (luumuja, rusinaa jne.) ja 61,2% abv-vahvuudella.
  • Octomore (kaikki mahdollinen): Rakastan kaikkea Octomorea! Tuhdin turvesavun ja makean BBQ-kastikemaisen aromin täydellinen liitto. Tämä on niin savuista, että menee jo savun yli.
  • Teerenpeli 17yo: Tislaamon vanhin viski, ei julkaistu vielä missään, vaan oli Uisgessa tastingissa. Sain maistaa ja oli kyllä pehmeän kermaista herkkua, Maussa Teerenpelin hienostunut sherry vahvasti läsnä ja tynnyrivahvuus (vajaa 60% abv) ei tuntunut missään. Nam!

Uusia/vanhoja tuttavuuksia, joihin täytyy syventyä:

  • Teerenpeli: Vakaata suorittamista ja erinomaisen tasalaatuisia viskejä, Tykkään nykyisin oikeastaan kaikesta, mitä Teerenpeli tekee, koska tarjolla on laadukasta single maltia. Ilolla siis odotan uusia tuotteita maistettavaksi.
  • Valamo: Kotimaisista pidemmän linjan tislaamoista itselleni tuntemattomin. Tilanne onneksi korjaantui Uisgessa, kun maistelin heidän ständillään päätislaaja Asko Ryynäsen opastuksella perusvalikoiman tuotteet läpi. Tuli parempi kokonaiskuva tislaamosta ja sen tyylistä. Valamon tisle on mielestäni yllättävän viljaista, mikä vaatii omilta makunystyröiltäni töitä. Olen enemmän hedelmäisten aromien ystävä ja siksi Valamon kirkkoviinitynnyreissä kypsytetty 5yo single malt on oma suosikkini heidän tuotteistaan. Ilolla kuitenkin jatkan tislaamoon tutustumista juuri siitä syystä, että tuote on hieman haastavampi. Lisäksi teologin sydäntä lämmittää tieto, että Valamo jatkaa keskiaikaista perinnettä tislata viskiä luostarissa.
  • The Busker Triple Blend: Irlantilaisen Royal Oak -tislaamon sekoiteviski (pot still, grain, single malt), joka oli yllättävän pehmeä. Yllätti iloisesti! The Buskerin pot still löytyy omasta hyllystäni eikä vakuuttanut puun aromeilla ja tiukkuudellaan. Siksi bourbon-, sherry- ja madeiratynnyreissä kypsynyt kolmesti tislattu blendi ilahdutti pehmeydellään ja hedelmäisillä aromeillaan.
  • Milk & Honey: Israelilainen tislaamo, josta olen kuullut ja jota nyt pääsin ensimmäisen kerran testaamaan. Nuorta, mutta todella maukasta viskiä ainakin muutaman dramin perusteella. Täytyy ehdottomasti tutustua heidän kokeellisiin tynnyrikypsytyksiinsä ja portfolioonsa paremmin.
  • Agitator: Uudehko ruotsalainen tislaamo, joka vakuumitislaa viskinsä. Tämä nopeuttaa viskin kypsymistä. Tarjolla savuista ja savutonta tisletta. Oma suosikkini oli savuton kastanjapuisessa tynnyrissä kypsynyt single malt, koska se oli mukavan kermainen suutuntumaltaan. Kastanjan maku ja koostumus tulivat elävästi mieleen. Ei mikään tajunnanräjäyttäjä, mutta kiinnostavaa suurelle yleisölle suunnattua kokeellista viskitislausta. Jatkoon.
  • Kyrö: Olen oppinut tykkäämään Kyröstä, mutta töitä se on vaatinut – etenkin savuisten ruisviskien kohdalla. Nykyisin Kyrön ruisjauhomainen aromi toimii lähestulkoon tynnyrissä kuin tynnyrissä kypsyneessä tisleessä, mutta savun kanssa teen edelleen tuttavuutta. Maistelu jatkukoon.
Agitator vakuutti. Samoin kastanja.

Missatut brändit:

  • Bowmore: Vanhempaa tavaraa olisi ollut Pikkulinnun tiskillä tarjolla, mutta en ehtinyt sinne saakka. Sain kyllä nuuhkia jumalaisen tuoksuista vanhaa 16yo Bowmorea viskituttavan lasista.
  • Glenfarclas: Sama homma kuin Bowmoren kohdalla. Tislaamolle oli pyhitetty oma ständi Pikkulinnun maahantuomana ja se jäi välistä, kun en ole monen harrastajan kehuista huolimatta Glenfraclasin fani. Tasaisen varmaa sherryviskiä kyllä, mutta ei ole saanut sydäntäni sykähtelemään. Tislaamon tasting Uisgessa oli kuulemma eeppinen.
  • Penderyn: Uudehko walesilainen tislaamo, jonka tuotteista kuulin paljon kehuja, mutten ehtinyt/muistanut niitä maistaa. Harmittaa.
  • Westward: Uudehko yhdysvaltalainen tislaamo, jonka tuotteita maistoin alkukesällä Dublinissa, mutta en ehtinyt testata Uisgessa. Tuotteet vakuuttivat taannoin, joten uusintamaistelu olisi ollut hyvästä.
  • Compass Box: Aina luotettava blended malt -valmistaja, jonka tuotteet jäivät tällä kerralla välistä. Useita olen juonut ja yleensä aina ovat vakuuttaneet. Uisgen tuomaristossa sokkona maistellessa Compass Box oli sarjassaan kärkikahinoissa omalla listallani.
  • Talisker ja osterit: Moni ylisti tätä yhdistelmää, mutta en ehtinyt sitä maistaa ennen kuin osterit olivat loppuneet. Ensi kerralla sitten.
  • Japanilaiset viskit: Maistoin messujen aikana muutaman itäisen saarivaltion viskin (olivat hyviä), mutta kokonaiskuva Japanin viskiskenestä on itselläni lähestulkoon kokonaan hämärän peitossa. Tämä johtuu osittain siitä, että monet japanilaiset viskit pitävät tai ovat pitäneet skotlantilaisia tisleitä sisällään. Nyt lainsäädäntö on muuttunut ja jatkossa japanilainen viski tulee tislata ja kypsyttää Japanissa (näin olen ainakin käsittänyt), joten ehkä tulevaisuudessa japanilainen viski tulee tutummaksi ja Uisgessakin pääsen keskittymään niihin paremmin.

Silmällä kannattaa pitää:

Kuva otettu kesällä Barley & Baitissa.

1000 Lakes: Uusin tislaamo Suomen viskikartalle. Keski-Suomessa sijaitseva 1000 Lakes ei ole vielä julkaissut viskiä, mutta kolmea eri raakatislettä oli Uisgessa testattavana. Olin maistanut ne jo aiemmin Barley & Baitissa, mutta uusinta teki hyvää. Kypsymätön raakatisle oli erinomaisen pehmeää ja hedelmäistä hienoisella savulla silattuna. Viinitynnyreissä joitain kuukausia kypsyneissä tisleissä savuinen aromi oli jo noussut pintaan ja hedelmäisyys syventynyt. Tammen vaikutus oli voimakas, sillä käytössä olleet tynnyrit ovat olleet pieniä. Rohkenen sanoa, että tältä tislaamolta on lupa odottaa hyvää muutamien vuosien kuluttua.

Ägras: Vihdoin ja viimein vuosien odottelun jälkeen Ägrasin tislaamolta Fiskarsilta tuli 5-vuotiasta viskiä testattavaksi. Maku oli aika ärhäkkä ja kulmikas, paljon puuta ja turpeen aromeja. Vielä kovin viimeistelemätön tuote, mutta toivon sen potentiaalin kasvavan jahka tisle kerryttää lisää ikää.

Tastingit

Osallistuin kahteen tastingiin perjantaina. Ensin alkuillasta Teelingin Mastercalssiin, jonka veti tislaamon European Brand Ambassador Chris Hayes. Oivallinen tasting, jossa moni tuote oli tuttu, mutta eivät kaikki. Mieleen jäi erityisesti seuraava Wonder of Wood -sarjan viski, joka on kypsynyt portugalilaisessa tammessa. Julkaisu loppuvuonna. Teelingia on aina ilo maistaa, sillä harvoin olen heidän tuotteisiinsa pettynyt. En ollut tämänkään tastingin jälkeen.

Kyrön Masterclass päätislaaja Kalle Valkosen johdolla oli perjantaina klo 21.00 ja ajankohta oli itselleni aivan väärä liian monen viskin jälkeen. Kyrön tuotteita on kuitenkin aina ilo maistaa ja tässä tastingissa oli mukana muutama tynnyrivahva tuote, joita ei ole muualla saatavilla. Tastingissa mukana oli viskiystäväni Toni, joka ei Kyrön tuotteista ole vakuuttunut, mutta tastingin jälkeen totesi Kyrö Maltilla olevan paikkansa ja aikansa. Itse olen sitä mieltä, että lisää Kyröä maailmaan.

Viski-ihmiset ovat SE juttu

Kuten jo ylempänä kirjoitin, niin ihmiset olivat tämän tapahtuman suola, vaikka viski pääosaa näytteleekin. Oli upeaa, että niin monet tutut ja tuntemattomat ihmiset tulivat moikkaamaan sekä vaihtamaan ajatuksia ja kokemuksia viskistä. Minulle viskin harrastaminen on ennen kaikkea yhteisöllistä ja parasta onkin jakaa maistelukokemukset muiden kanssa. Uskon, että juuri siksi Uisge on niin merkityksellinen osa Suomen viskikulttuuria niin monelle.

Erityisen otettu olen siitä, että ainakin viisi ihmistä tuli Uisgen aikana kertomaan, kuinka oli löytänyt tiensä irlantilaisen viskin äärelle vinkkieni ansiosta. Tämä lämmitti mieltä, sillä on ollut ilo jakaa omaa rakkauttaan vihreän saaren pullotteisiin muiden kanssa. Ihanaa siis, jos irlantilainen on alkanut kiinnostaa ja maistua sen tähden, että olen voinut joitain tuotteita suositella. Olen itse oppinut viskistä nimenomaan muiden kanssa ja kautta, joten oli hienoa kuulla onnistuneensa toimimaan samoin muiden ihmisten kohdalla.

Erityisen ihanaa Uisgessa oli tislaamoiden edustajien tapaaminen. Kiitos sosiaalisen median ja tämän blogin, olen oppinut tuntemaan lähes kaikkien kotimaisten tislaamoiden edustajat henkilökohtaisesti. Sama pätee muutamiin ulkomaalaisiin tislaamoihin, sillä esimerkiksi Teelingin Chris Hayes sekä Tamnavulinin Jake Saunders ovat jo tulleet muutamassakin tastingissa tutuiksi. Kiitos tästä kuuluu Interbrandsin Juho Lokalle. Aikaa tuli vietettyä myös mm. BPF:n ja Pernord Ricardin ständeillä tuttujen maahantuojan edustajien kanssa kuulumisia ja kokemuksia vaihtaen.

Tislaamojen ihmisiin tutustuminen on ollut ja on vilpitön ilo, sillä he ovat mahtavia ihmisiä ja on aina upeaa kuulla viskistä niiden tislaajilta tai tislaamon muulta jengiltä. Kävin festarien aikana mukavat keskustelut niin Valamon, Teerenpelin, HDCO:n kuin Kyrönkin edustajien kanssa. Kiitos siis ainakin Asko, Kai, Kalle, Veera, Jussi ja Janne sekä monet muut! On ollut hienoa huomata suomalaisen viskikulttuurin yhteisöllisyys ja välittömyys niin tislaamoiden kesken kuin suhteessa kuluttajiin. Laadukkaita ja uniikkeja tuotteita tietenkään unohtamatta. Tapaamisiin jälleen ja iloa työhönne sekä kiitos monista hyvistä viskeistä.

Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä lämmin kiitos omalle viskiseuralleni Viskin Ystävien Seuralle (VYS), jonka ständillä päivystin seuran hallituksen nimissä enemmän tai vähemmän Uisgen aikana. Rehellisyyden nimissä taisin olla ständillä vähemmän kuin oli aikomus, kun jäin aina salin puolella suustani kiinni jonkun tutun kanssa. Onneksi meitä oli monta VYS:n hallituksen jäsentä paikalla. Ihmisten kohtaaminen oli ständilläkin se hauskin ja tärkein asia. Kiitos kaikille juttelemaan tulleille ja jäseneksi liittyneille, tervetuloa seuraan iloiseen!

Kiitokset ja kehityskohteita

  • Vettä oli tapahtumassa hyvin saatavilla, mutta ruokapuoli sakkasi jälleen. Vanhan ylioppilastalon kahvilassa ei ollut kummoisia tarjottavia ja ainakin itse koko päivän paikalla olleena molempina päivinä, olisin kaivannut kunnollista ruokaa maistelua tasoittamaan.
  • Uisge-olut oli kiva juttu ja maistui maukkaalta viskien lomassa.
  • Maksaminen pankki- ja luottokorteilla erillisen ladattavan maksukortin sijaan toimi tapahtumassa loistavasti.
  • Erityiskiitos sujuvasta narikkapalvelusta! Itse toimitin narikassa asioita molempina päivinä, kun toimin viskipullokuriirina useammallekin ystävälle. Palvelu oli tehokasta ja ystävällistä.
  • Tulevaisuuden kannalta on hieman huolestuttavaa, että osallistujia oli edellisvuosia vähemmän ja varsinkin lauantaina illalla viimeiset kaksi tuntia olivat todella rauhallisia. Oli kiva, että tapahtumassa mahtui liikkumaan, mutta toki pohdituttaa, mistä edellisvuosia pienemmät kävijämäärät johtuvat. Koronasta vai tarjonnasta vai jostain muusta?

Vaikka Uisge on tältä vuodelta ohi, se ei estä tunnelmointia, sillä muistot ja jaetut hetket lämmittävät. Ainakin Viskikonttori, Finwhisky ja Virtuaalinen viskikaappi ovat kirjoittaneet Uisgesta omia ajatuksiaan, kannattaa lukea heidän kattavat analyysinsa ja fiiliksensä linkkien takaa.

Kiitos Uisgen järjestäjät ja kaikki viskiystävät! Erityiskiitos kaikille, joita sain halata ja joiden kanssa sain käydä mielenkiintoisia keskusteluja. Toivottavasti näemme pian joko Uisgessa tai muutoin viskin parissa!

Advertisement

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s